Syklisyys on mahdollisuus

Vaikka myöhäiskesästä olisi ihana pitää kaksin käsin kiinni, niin introverttina odotan myös syksyä sekä talvea. Hiljentymisen ja pysähtymisen aikaa. Syksyllä luonto luopuu viimeisistä hedelmistään ja vetäytyy lepoon. Kaikki olennainen kerätään talteen ja tarpeeton poistetaan. Luopumisen kautta on mahdollisuus aina myös jollekin uudelle.
 

Osalle ketkä tuntevat mut, mun introverttius saattaa tulla yllätyksenä. Olenhan supersosiaalinen esimerkiksi töissä. Samaan aikaan vietän hiljaisuuden retriittejä yksin kotona enkä jaksa silloin potea FOMOa. Kyse on hermostotyypistä ja mun suuresta tarpeesta vetäytyä ja latautua, että jaksan sosiaalisia tilanteita. Opettajan työ ei tue mun hermostotyyppiä ja kouluvuoden aikana vetäytymisen tarve onkin entistä suurempi. Näin pystyn tekemään rakastamaani työtä. Koenkin useasti, että kouluvuosi ja on viritetty eri tahtiin mun kanssa.

Syklinen ajattelu ja vuodenaikojen mukaan eläminen tuo paljon rauhaa ja jaksamista elämään. Aina vuodenaikojen mukaan eläminen ei tietenkään onnistu, koska työelämän sykli on täysin päinvastainen luonnon syklien kanssa. Silloin, kun keho huutaa eniten lepoa pitäisi paahtaa eniten töissä ja tämä luonnollisesti uuvuttaa. Olen kokenut, että jo syklisen ajattelun tiedostaminen ja mukana kuljettaminen tuo helpotusta arkeen ja tukee palautumista. Kyse on myös todella yksinkertaisesta sekä ihmiselle luontaisesta tavasta toimia, palaammehan näin eksyksissä olleille juurillemme. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. karsimista, pysähtymistä, ravitsemista, itsen tarkkaa kuuntelua ja omien hyvinvointitekojen vaalimista. Kyse on kaiken tasapainosta. Kukaan ei jaksa olla täydessä kukassa koko vuotta. 

Jos jo ajatus tulevasta talvesta uuvuttaa tai sulla on uupumistaustaa suosittelen vahvistamaan omaa syklistä ajattelua ja toimimaan sen mukaan. Voit aloittaa pohtimalla miten syklisyys näkyy jo sun elämässä? Seuraavaksi pohdi, miten lisäät syklisyyttä elämääsi?